Tultuani kuntosalilta ja syötyäni maittavan aterian suoraan lidlin pakastealtaasta tunsin olevani hyvässä vedossa illan haasteisiin. Aikomuksena oli viettää iltaa lukemassa vaikka kaunokirjallisuutta lasi halpaa punaviiniä toisessa kädessä. Ilta ei edennyt suunnittelemallani tavalla. Törmäsin kaveriini Sankariin. Olimme hänen kanssa yhtä mieltä, että 19 ikävuotta on hohdottomin ikävuosi meidän lyhyen elämämämme aikana. Tarkoituksena oli pohdiskella tuota ikää, ja ammentaa tuntemuksiamme pienessä hutikassa. Minä ja Sankari etenimme hyvin tavoitteena löytää edes muutama hyvä asia iästämme, kunnes tuo julma entsyymitoiminnan estoaine järkytti sokeri- ja käytännöntasapainoamme ja horjuimme lattialla tuijottaen yhä vain kaunistuvia tyttöjen kangastuksia. Onneksi en ole  holtiton suustani vaikka ystävälläni punkulla onkin joskus tapana laittaa typeriä fraaseja suuhuni. En ole varma, kestäisinkö tämän krapulan lisäksi vielä morkkista? Ei, ei minulla ole morkkista. Minähän tapasin viehättävän naisen, joka oli saapunut kylmään Suomeen aina luvatusta Ciabattan maasta. Kauniita nuo ranskalaiset. Koin tehtäväkseni olla ei-niin-tyypillinen suomalainen ja esittäytyä koska kukaan muu ei tajunnut hyvän päälle. Lyhyiden keskustelujen jälkeen olin selvittänyt tädin nimen ja.. ja.. hän oli ranskasta ja.. ja.. Ääh, en nyt oikein muista. Mutta muistanpa hyvinkin antaneen hänelle puhelinnumeroni ja kehoittaneen soittaa, jotta voisimme nauttia kenties kupposen L'espressoa yhdessä. Jos hän soittaa minulle, - mikä tällä hetkellä tuntuu erittäin epätodennäköiseltä, - olen erittäin otettu sekä itsestäni, että hänestä. Tällaisissa asioissa ei kannata toivoa mitään, ellei halua pettyä - valitettavasti.

Tämä oli krapulablokkausta.

Cheers mate!

Sulo