Tultuani kuntosalilta ja syötyäni maittavan aterian suoraan lidlin
pakastealtaasta tunsin olevani hyvässä vedossa illan haasteisiin.
Aikomuksena oli viettää iltaa lukemassa vaikka kaunokirjallisuutta lasi
halpaa punaviiniä toisessa kädessä. Ilta ei edennyt suunnittelemallani
tavalla. Törmäsin kaveriini Sankariin. Olimme hänen kanssa yhtä mieltä,
että 19 ikävuotta on hohdottomin ikävuosi meidän lyhyen elämämämme
aikana. Tarkoituksena oli pohdiskella tuota ikää, ja ammentaa
tuntemuksiamme pienessä hutikassa. Minä ja Sankari etenimme hyvin
tavoitteena löytää edes muutama hyvä asia iästämme, kunnes tuo julma
entsyymitoiminnan estoaine järkytti sokeri- ja käytännöntasapainoamme
ja horjuimme lattialla tuijottaen yhä vain kaunistuvia tyttöjen
kangastuksia. Onneksi en ole holtiton suustani vaikka ystävälläni
punkulla onkin joskus tapana laittaa typeriä fraaseja suuhuni. En ole
varma, kestäisinkö tämän krapulan lisäksi vielä morkkista? Ei, ei
minulla ole morkkista. Minähän tapasin viehättävän naisen, joka oli
saapunut kylmään Suomeen aina luvatusta Ciabattan maasta. Kauniita nuo
ranskalaiset. Koin tehtäväkseni olla ei-niin-tyypillinen suomalainen ja
esittäytyä koska kukaan muu ei tajunnut hyvän päälle. Lyhyiden
keskustelujen jälkeen olin selvittänyt tädin nimen ja.. ja.. hän oli
ranskasta ja.. ja.. Ääh, en nyt oikein muista. Mutta muistanpa hyvinkin
antaneen hänelle puhelinnumeroni ja kehoittaneen soittaa, jotta
voisimme nauttia kenties kupposen L'espressoa yhdessä. Jos hän soittaa
minulle, - mikä tällä hetkellä tuntuu erittäin epätodennäköiseltä, -
olen erittäin otettu sekä itsestäni, että hänestä. Tällaisissa asioissa
ei kannata toivoa mitään, ellei halua pettyä - valitettavasti.
Tämä oli krapulablokkausta.
Cheers mate!
Sulo
lauantai, 29. tammikuu 2005