Minä en juurikaan katso televisiota. En yksinkertaisesti pysty istumaan aloillani TV:n ääressä, ainakaan silloin kun se suoltaa kamalinta sontaa filttereineen ja Hollywood tähtineen. Suurin osa, - arvelisin noin 90 %, - on katselukelvotonta kaikesta tarjonnasta.
Okei, töllön perusidea on viihdyttää, mutta harvemmin koen olevani viihdytetty, pikemminkin järkeytetty.

YLE tarjosi tänään mukavan putken minua miellyttävää viihdettä. Ensin Prisma, mikä on aina mielenkiintoista katsottavaa, opettavine tietoineen. Olkootkin koiria koskeva jakso. Viihdyin. Tämän jälkeen Gilmore girls, mikä saa minut aina hyvälle tuulelle ja saa minut uskomaan, että jenkeilläkin on vielä tulevaisuus, hehheh. Oikeasti olen ehkä vain rakastunut Roryyn. Lopuksi dokumentti Maya-kulttuurin synnystä. Kiehtovaa, joskin kyseisestä aiheesta on nähty melko monta dokkaria jo aikaisemmin. Emme anna sen häiritä.

Meillä täällä metsässä ei talvisin näy nelonen lainkaan, ja kolmonenkin näkyy vain jos pakkanen ei ylly liian kireäksi. (Tässä kohdassa nauretaan!) Vika ei ole asuinpaikassani, eikä sen enempää telkkarissa, vaan antennijohto - antenni välillä. Minä en ole halukas tekemään asian korjaamiseksi pienintäkään elettä. Olen vain tyytyväinen saadessani vastata kuinka meillä ei kanavat oikein pelaa. Mitä olenkaan menettänyt?!

---

Eilinen Avis oli taattua kamaa. Meri ei ole aiheista kaikkein hätkähdyttävin, mutta silmät kiiluen tapitin koko ohjelman kiihtyneellä pulssilla. Tulipa mieleeni, että jos krapulassa olisin katsonut kohtauksen, jossa pingviinit taapersivat kallioa ylös, olisin varmaankin puhjennut kyyneliin. Vaikuttava kohtaus!


Sulo