Onpas ollut hieno päivä. Olen tuntenut oloni taas kevyeksi niin
henkisesti kuin fyysisesti. Näin kevään tullen sitä ymmärtää kuinka
jäässä on ollut koko talven. Tarvitsen auringon valoa, jotta olisin
sellainen ihminen, jonka kanssa voi olla tekemisissä. Aurinko näkyy
heijastuksena iloisissa kasvoissani ja tavallista kepeämpänä
mielentilana. Ah aurinko, paistathan helvetisti tänä kesänä. Voisin jopa uskaltautua väittämään, että blokkaaminenkin on kivaa kun aurinko paistaa.
Tänään jaksoin olla noin 2 tuntia takapihalla istumassa, olut toisessa
kädessä radiota kuunnellen. Kyllä tämä löysäilykin on mukavaa silloin
tällöin, mutta pitemmän päälle takapuoli puutuu.
Lasi viiniä äsken ja mietin ottaisinko toisen. Tavallaan olen
oikeutettu ja tämä päivä voisi olla hyvä ajankohta ottaa vielä, sillä
kaikkihan tietävät, miksi perjantaina maistuu sediksellekin. Huomenna - olkoonkin että lisää niitä siivekkäitä ja liian lujaa krapulaisen silmille liihottavia - on aviksen
aika. Ja sehän tarkoittaa, että vajaaksi tunniksi voi unohtaa, kuka on
Yhdysvaltojen presidentti ja miksi ex-tyttöystävä ei halunnut
seurustella kenenkään - tai ainakaan sinun - kanssa, krapulasta
puhumattakaan.
Paavin kuolemaa odotellessa, hyvää kevättä kaikille, muistakaa kehua toisianne niin että galaksitkin punastuu.
Sulo
perjantai, 1. huhtikuu 2005