Onpas ollut hieno päivä. Olen tuntenut oloni taas kevyeksi niin henkisesti kuin fyysisesti. Näin kevään tullen sitä ymmärtää kuinka jäässä on ollut koko talven. Tarvitsen auringon valoa, jotta olisin sellainen ihminen, jonka kanssa voi olla tekemisissä. Aurinko näkyy heijastuksena iloisissa kasvoissani ja tavallista kepeämpänä mielentilana. Ah aurinko, paistathan helvetisti tänä kesänä. Voisin jopa uskaltautua väittämään, että blokkaaminenkin on kivaa kun aurinko paistaa.

Tänään jaksoin olla noin 2 tuntia takapihalla istumassa, olut toisessa kädessä radiota kuunnellen. Kyllä tämä löysäilykin on mukavaa silloin tällöin, mutta pitemmän päälle takapuoli puutuu.

Lasi viiniä äsken ja mietin ottaisinko toisen. Tavallaan olen oikeutettu ja tämä päivä voisi olla hyvä ajankohta ottaa vielä, sillä kaikkihan tietävät, miksi perjantaina maistuu sediksellekin. Huomenna - olkoonkin että lisää niitä siivekkäitä ja liian lujaa krapulaisen silmille liihottavia - on aviksen aika. Ja sehän tarkoittaa, että vajaaksi tunniksi voi unohtaa, kuka on Yhdysvaltojen presidentti ja miksi ex-tyttöystävä ei halunnut seurustella kenenkään - tai ainakaan sinun - kanssa, krapulasta puhumattakaan.

Paavin kuolemaa odotellessa, hyvää kevättä kaikille, muistakaa kehua toisianne niin että galaksitkin punastuu.

Sulo