Tämähän nyt menee aivan mahdottomaksi, vastahan minä toissa päivänä kirjoitin.

Tänään istuin merenrannassa nauttimassa auringosta. Aurinko sai minut niin sekaisin, että hetkeksi otin päällimäisen paidan pois ja annoin käsivarsieni tehdä tuttavuutta lämpimän säteilyn kanssa. Join olutta silmät lähes ummessa ja vaivuin pieneksi hetkeksi rauhalliseen mielentilaan, mikä sai minut unohtamaan, että vielä ei ole kesä. Tai siis minulle on. Muutama paksuihin takkeihin pukeutunutta porvarirouvaa katseli minua kuin olisin  juonout  useamman. Kenties olisin  voinut kuluttaa useamman tunnin  sippailemassa auringon alla, mutta pikkulauantai ei ole my cup of tea.

Kuvittelin mielessäni, minkälaista kuukkeligaalassa olisi ollut jos olisin mennyt. Tulin järkiini aika pian ja totesin, että kuukkeligaala, not my cup of tea either. Ehkä muutaman vuoden päästä kun olen henkisesti lähempänä blogosfäärin vanhoja partoja.

Sulo