Tämähän nyt menee aivan mahdottomaksi, vastahan minä toissa päivänä kirjoitin.
Tänään istuin merenrannassa nauttimassa auringosta. Aurinko sai minut
niin sekaisin, että hetkeksi otin päällimäisen paidan pois ja annoin
käsivarsieni tehdä tuttavuutta lämpimän säteilyn kanssa. Join olutta
silmät lähes ummessa ja vaivuin pieneksi hetkeksi rauhalliseen
mielentilaan, mikä sai minut unohtamaan, että vielä ei ole kesä. Tai
siis minulle on. Muutama paksuihin takkeihin pukeutunutta porvarirouvaa
katseli minua kuin olisin juonout useamman. Kenties
olisin voinut kuluttaa useamman tunnin sippailemassa
auringon alla, mutta pikkulauantai ei ole my cup of tea.
Kuvittelin mielessäni, minkälaista kuukkeligaalassa olisi ollut jos
olisin mennyt. Tulin järkiini aika pian ja totesin, että kuukkeligaala,
not my cup of tea either. Ehkä muutaman vuoden päästä kun olen
henkisesti lähempänä blogosfäärin vanhoja partoja.
Sulo
keskiviikko, 27. huhtikuu 2005