Pudottuani yllä olevaan - ei niin vakavasti otettavaan - avantoon, mietiskelin tovin, missä hitossa on kysyn-vaan näinä hetkinä kun häntä eniten tarvitsen. Kyllä, perse märkänä palellessa mietin blokkausta. Arvon herra antoi ilmoittaa itsestään edesmenneen kilpirauhasen vajaatoiminnan kommenttiosastolla, kunnes nekin katosivat tuon armottoman delete-nappulan alta bittien alimpaan helvettiin. Oletan, että Bloggerin editorissa ei ole mitään undo toimintoa. Kaik män.

    Asiaan. Palataanpas ajassa melko tovi menneeseen.
On harmillista, että en muista kuka aloitti, kertomalla avoimesti mielipiteitään k-v:sta ja hänen ylimenneistä vitseistään. Muistan vaan, kuinka järkyttyneenä toivoin ettei itse k-v törmäisi kyseiseen postaukseen, jossa kylmästi todettiin vitsien menneen yli, ja ihmeteltiin: Kuka jaksaa nauraa tällaisille vitseille? NO MINÄ! Minäminäminä!
Pian tämän jälkeen k-v katosi kuin tuhka tuuleen. Top-listan ykköstä jäi varmasti kaipaamaan minun lisäkseni suuri joukko k-v faneja. Vai? Se kaveri kuitenkin osasi olla aidosti hauska ja totta pirussa omaperäinen. Jokaiseen postaukseen oli selvästikin tuhrattu aikaa ja vaivaa, taustatietoja tutkittu, oikeinkirjoitus tsekattu ja vitsit koe-nauratettu ennen postausta. Lahja Blogistanille totisesti.
Nyt, jos joku tunnistaa itsensä 'osasyylliseksi' kysyn-vaanin poismenoon, tuntekoon hän piston sydämessään. Olkoon se terä tylsä minun ajatuksissani.

Sulkku