Nonniiin! Nyt minulla on taas napakkaa aikaa kirjailla joutavia
ajatuksiani. Pitipä minun kirjoittaa sekavista ruokailutottumuksistani,
ja etenkin siitä leivän syömisestä.
Ihan aluksi tehdään selväksi, että en ulkonäöltäni ole juurikaan
massasta poikkeava, vaikka nyt puhunkin ruoasta. Painoindexit ovat
tavanneet piirtää minusta käyrää, joka voisi olla kulmakertoimeltaa
nousujohteisempi, ollakseni keskiverto. Koska olen aina pitänyt itseäni
vähän rimpulana - tuulen raiskaamana aroheinänä niinkuin kasku käy - en
ole milloinkaan vältellyt syömistä tai muuten katsahtanut, mitä syön.
Syön aina salaattini, siitä olen pitänyt huolen. Itseasiassa ennen
muinoin, silloin kun maassa vallitsi rahatalouden sijaan keräilytalous,
ihmiset söivät paljon enemmän marjoja, vihanneksia, mitä lie pupun
ruokaa. Kaikkien tulisi syödä enemmän kasviksia ja vihanneksia. Ne ovat
sitä alkuperäistä ravinnonlähdettä.
Uskon että minun
ruumiinrakenteeni johtuu täysin geeneistä. (Tiedätkö? Niistä jota
nykyään lisätään kaikkialle, mitä ennen ei ollut missään.) Geenit
aiheuttavat sen, että massan lisääminen ei onnistu syömällä enemmän.
Tästä johtuen olen syönyt koko ikäni holtittomia määriä ruokaa. Syönyt,
mutta suureksi osaksi vain syömisen ilosta. Jos lopetan turhan syömisen
pariksi päiväksi, vatsalaukkuni kutistuu, ja ainainen nälkä loppuu.
Mikään muu ei muutu. Jaksan tehdä samat askareet vähemmälläkin
ruokamäärällä.
Kun puhun turhasta syömisestä, tarkoita kaikkea
sitä, mitä syön aamupalan, kahden lämpimän ruoan ja iltapalan välillä.
Turhaa syömistä on usein leivät ja makeiset ja sen sellaiset. Ja koska
minä syön leipää aamulla, illalla ja joka välissä ja aina, tahdon nyt
laskea karkean arvion montako leipää olen elämäni aikana syönyt.
Oletetaan, että vaahtosammuttimen kokoisena en juuri syönyt muuta kuin
mannapuuroa. (Totta puhuen minulla ei ole pienintäkään käsitystä, minkä
ikäisenä söin ensimmäisen leipäni.) Olkoon ensimmäinen leipäni tullut
syötyä ollessani 2 vuotias. Tuosta pävästä lähtien olen puputtanut
leipää n. 1-10 kappaletta päivässä. Keskiarvo 5 kertaa 365 kertaa (ikä
- 2).
Virhemarginaali on varmaan melkoinen, mutta kurkusta on
alas nieleskelty jo noin 30 000 leipää. Tämä on arvio, joka perustuu
osittain laskuun. SIIS 30 000 leipää!!
No, kukin tahollaan voi miettiä kuinka monta hevosta on mennyt
metukoissa ja mikä lähmälauma on pitänyt lypsää ennen kuin on saatu
riittävä määrä voita ja juustoa. Viljasta puhumattakaan.
Onkohan tämä ihan normaalia? Syövätkö muutkin näin paljon?
Nomuthei! Elämä on ja galaksit räjähtää ja universumit yhtyy!
Sulo
(EDIT: tissimeemeilyihin ja keskusteluihin haluan tarjota oman osani - www.pesapallo.fi)
tiistai, 15. helmikuu 2005