Nonniiin! Nyt minulla on taas napakkaa aikaa kirjailla joutavia ajatuksiani. Pitipä minun kirjoittaa sekavista ruokailutottumuksistani, ja etenkin siitä leivän syömisestä.

Ihan aluksi tehdään selväksi, että en ulkonäöltäni ole juurikaan massasta poikkeava, vaikka nyt puhunkin ruoasta. Painoindexit ovat tavanneet piirtää minusta käyrää, joka voisi olla kulmakertoimeltaa nousujohteisempi, ollakseni keskiverto. Koska olen aina pitänyt itseäni vähän rimpulana - tuulen raiskaamana aroheinänä niinkuin kasku käy - en ole milloinkaan vältellyt syömistä tai muuten katsahtanut, mitä syön. Syön aina salaattini, siitä olen pitänyt huolen. Itseasiassa ennen muinoin, silloin kun maassa vallitsi rahatalouden sijaan keräilytalous, ihmiset söivät paljon enemmän marjoja, vihanneksia, mitä lie pupun ruokaa. Kaikkien tulisi syödä enemmän kasviksia ja vihanneksia. Ne ovat sitä alkuperäistä ravinnonlähdettä.
Uskon että minun ruumiinrakenteeni johtuu täysin geeneistä. (Tiedätkö? Niistä jota nykyään lisätään kaikkialle, mitä ennen ei ollut missään.) Geenit aiheuttavat sen, että massan lisääminen ei onnistu syömällä enemmän. Tästä johtuen olen syönyt koko ikäni holtittomia määriä ruokaa. Syönyt, mutta suureksi osaksi vain syömisen ilosta. Jos lopetan turhan syömisen pariksi päiväksi, vatsalaukkuni kutistuu, ja ainainen nälkä loppuu. Mikään muu ei muutu. Jaksan tehdä samat askareet vähemmälläkin ruokamäärällä.
Kun puhun turhasta syömisestä, tarkoita kaikkea sitä, mitä syön aamupalan, kahden lämpimän ruoan ja iltapalan välillä. Turhaa syömistä on usein leivät ja makeiset ja sen sellaiset. Ja koska minä syön leipää aamulla, illalla ja joka välissä ja aina, tahdon nyt laskea karkean arvion montako leipää olen elämäni aikana syönyt.

Oletetaan, että vaahtosammuttimen kokoisena en juuri syönyt muuta kuin mannapuuroa. (Totta puhuen minulla ei ole pienintäkään käsitystä, minkä ikäisenä söin ensimmäisen leipäni.) Olkoon ensimmäinen leipäni tullut syötyä ollessani 2 vuotias. Tuosta pävästä lähtien olen puputtanut leipää n. 1-10 kappaletta päivässä. Keskiarvo 5 kertaa 365 kertaa (ikä - 2).
Virhemarginaali on varmaan melkoinen, mutta kurkusta on alas nieleskelty jo noin 30 000 leipää. Tämä on arvio, joka perustuu osittain laskuun. SIIS 30 000 leipää!! No, kukin tahollaan voi miettiä kuinka monta hevosta on mennyt metukoissa ja mikä lähmälauma on pitänyt lypsää ennen kuin on saatu riittävä määrä voita ja juustoa. Viljasta puhumattakaan.
Onkohan tämä ihan normaalia? Syövätkö muutkin näin paljon?
Nomuthei! Elämä on ja galaksit räjähtää ja universumit yhtyy!

Sulo

(EDIT: tissimeemeilyihin ja keskusteluihin haluan tarjota oman osani - www.pesapallo.fi)